Keikkaraportti: Bruce Springsteen & The E Street Band / Olympiastadion, Helsinki 12.7.2024
Bruce ”The Boss” Springsteen on jo pitkään ollut itselleni yksi niistä bucket list -artisteista joka olisi syytä nähdä livenä vielä kun miehessä keikkakuntoa riittää. Onneksi tämä tuntuu pitävän Suomenniemellä musisoinnista ja niinpä ”Pomo” kuuluisan The E Street Band -yhtyeensä säestämänä saatiin kesäiseen Helsinkiin Stadikkaa täyttämään. Ennen kaikkea kiinnosti tietysti missä keikkakunnossa ennätysmäisen pitkistä, mutta energisistä konserteistaan tunnettu artisti vielä 74 vuoden iässä olisi.
No hyvässähän hän! Jo vuonna 1969 uransa aloittanut Springsteen on karismaattinen esiintyjä, jonka raspiseen lauluääneen vuosikymmenet ovat tuoneet aina vain lisää syvyyttä. Kädessä pysyvät sujuvasti niin kitara kuin huuliharppukin ja lavaenergiaa riitti koko 32 biisiä kattaneen ja kolmisen tuntia kestäneen setin mitalle. Tämä ei olisi mikään helppo homma nuoremmille kollegoillekaan.
Kun puhutaan Pomon keikoista, ei voi olla korostamatta hänen kanssaan soittavaa The E Street Bandia, jonka suvereeni taituruus ja heistä välittyvä soittamisen ilo ovat suorastaan vangitsevia. Keikan aikana lavalla nähtiin pitkälti toistakymmentä muusikkoa, joista useampi pääsi parrasvaloihin sooloilemaan. Erityismaininnan ansaitsevat kitaristit Steven Van Zandt ja Nils Lofgren, rumpali Max Weinberg sekä edesmenneen isänsä Clarence Clemonsin saksofonin varressa korvannut Jake Clemons.
Visuaalisesti vähäeleinen, mutta musiikillisesti sitäkin rikkaampi konsertti oli yhtä muusikkouden ilojuhlaa, legendaarisia klassikkobiisejä unohtamatta. Keikan aikana kuultiin luonnollisesti Born In The USA:n, The Riverin, Hungry Heartsin, Born To Runin ja The Riverin lisäksi kimara muita Sprigsteenin hittejä koko monikymmenvuotisen levytysuran varrelta. Niiden isoimpien biisien lisäksi suurimmat yleisöreaktiot vaikuttivat syntyvän vauhdikkaan Working On The Highwayn, Patti Smithin kanssa aikanaan kynäillyn Because The Nightin ja huutomyrskyksi yltyneen Wrecking Ballin aikana.
Ei lempinimi Pomo ihan tyhjästä ole tullut.
