6.11.2026
Levyarvio: Grim Sailor – Grim Sailor
Yhden miehen projektit ovat luonnollisesti Yhden miehen levyraadin sydäntä lähellä. Grim Sailor on juuri sellainen.
Projektin takana on Berliiniin muuttanut suomalainen Jouni Hirvonen, joka on soittanut vuosia eri bändeissä ja julkaissut niiden kanssa pari suomenkielistä albumia. Näistä allekirjoittaneen levylautaselle päätyi jokin aika sitten Oskari Muro -nimellä tehty Viimeinen tango.
Grim Sailorin kohdalla kaikki on tehty itse: sävellykset, soitto, laulu, äänitykset ja tuotanto. Miksaus ja masterointi on sentään jätetty Pekka Kupiaisen hoidettavaksi. Esikuvikseen Hirvonen on tämän projektin osalta nimennyt muun muassa Type O Negativen, Faith No Moren ja Beatlesin. Aikamoinen kolmikko.
Levy kulkee pääosin hitaammissa temmoissa, ja yleissointi on tummaa, progeen kallellaan olevaa rockia. Ensimmäisenä huomio kiinnittyykin juuri soundiin, joka on yhden miehen tuotokseksi yllättävänkin ammattimainen. Erikseen täytyy kehua bassoa, joka murahtelee Feet in Mudissa ja Stay With Messä todella tyylikkäästi. Myös elektronisemmat äänimaisemat tuovat kivaa väriä muuten rosoisen perinnetietoisesti soiviin kappaleisiin.
Yhteen tunnelmaan levy ei silti jää jumiin ja pieniä yllätyksiä on vähän joka kulman takana. Recover Me suorastaan tanssittaa, ja Won't You Let Me Go yllättää metallisemmalla otteellaan. Mukana on jopa murinalaulua. Vaihtelua siis riittää, vaikka perusvire pysyykin linjassaan.
Levyn selvä heikkous ovat sanoitukset. Aiheina kappaleissa ovat identiteetti, eristäytyminen ja pakkomielle, jotka ovat sinänsä painavia ja musiikkiin sopivia teemoja. Toteutus tuo kuitenkin valitettavasti mieleen pakollista goottivaihetta läpikäyvän varhaisteinin yläkouluenglannilla raapustetut päiväkirjamerkinnät. Asiaa ei auta laulussa läpitunkeva suomiaksentti, joka vain korostaa sanoitusten kömpelyyttä. Kuunnellessa tulee useasti väkisinkin mieleen, olisiko musiikki toiminut paremmin instrumentaalina. Tai suomeksi, onhan Hirvonen laulanut omalla kielellään ennenkin. Äidinkielellä tarinat olisivat voineet saada erilaista syvyyttä, nostaen ne samalle laatutasolle musiikin kanssa.
Soundin ja sävellysten puolesta pohja on kunnossa. Jos seuraavalla levyllä sanoituspuoleen panostetaan yhtä paljon kuin bassosoundiin, Yhden miehen levyraati on kuulolla ensimmäisten joukossa.
Kirjoittaja: Valtteri Perämäki