Klassikkoarvio: PMMP - Veden varaan (2009)

Viime vuonna näyttävän paluun tehnyt PMMP on yksi 2000-luvun merkittävimpiä ja monissa arvioissa jopa merkittävin suomalaisyhtye. Bändin tarjoilema kapinallisuus ja kantaaottavuus, mutta toisaalta herkkyys ja koskettavuus yhdistyivät yhtyeen aktiiviuran aikana kuuden studioalbumin verran.

Vaikka Paula Vesalan, Mira Luodin, Juho Vehmasen, Heikki Kytölän ja Mikko Virran muodostaman yhtyeen edesottamukset ovat saaneet osakseen kiitosta niin faneilta, kuin kriitikoiltakin miltei kautta linjan, nostetaan viisikon levytyksistä keskeisimmiksi usein albumikolmikko Kovemmat kädet (2005), Leskiäidin tyttäret (2006) ja Veden varaan (2009). Yhden miehen levyraati kuunteli yhtyeen viimevuotisen paluun innoittamana läpi PMMP:n koko tuotannon, nämä kolme mukaan lukien. Klassikkoarviokäsittelyyn päätyi tällä kertaa kolmikon kuopus.

PMMP:n musiikki tunnetaan hyvin omalaatuisena sekoituksena poppia, rockia, punkia ja loppua kohden elektronisempaakin ilmaisua. Veden varaan pitää niinikään sisällään tätä kaikkea, kallistuen kuitenkin enemmän haikean popin kuin rämisevän räkäpunkin suuntaan. Albumin ensimmäisenä singlenä aikoinaan julkaistu “Viimeinen valitusvirsi” edustaa levyn ärhäkämpää päätä kitaroineen ja efektoituine hoilotuslauluineen, mutta jo kakkossinglenä julkaistu, ajan saatossa bändin kenties isoimmaksi hitiksi noussut “Lautturi” taas kuvastaa paremmin niitä vesiä, joissa Veden varaan enimmäkseen seilaa.

Joku voisi sanoa että PMMP kuulostaa albumilla aikuistuneemmalta. Toinen taas saattaisi todeta että eteerisempi äänimaailma vie pois sitä ihastuttavaa särmää ja rähinää, johon bändissä aikanaan ihastui. Jonkinlainen kehitysaskel Veden varaan joka tapauksessa on. Makuasia onkin sitten se että oliko valittu suunta toivottu.

Kappalemateriaalin helmiksi nousevat aiemmin mainittujen kahden singlelohkaisun lisäksi myös jo viime kesän ja sykyn paluukeikoilla villinnyt tilitys “Pariterapiaa”, iloluontoisesti säksättävä “Merimiehen vaimo”, sekä kahdeksanminuuttiseksi paisuva levyn uljas päätöskappale “Se vaikenee joka pelkää”.

Kokonaisuutena Veden varaan on yksi suomalaisen popmusiikin kirkkaimmista helmistä, jonka loistoa himmentää ainoastaan se tosiasia, että sitä edeltää kaksi kenties vielä kirkkaampaa helmeä samalta, luovuutensa kukkuloilla paistatelleelta yhtyeeltä.