Levyarvio: Tame Impala – Deadbeat
Kun Tame Impala, tuo Australian ihastuttava musiikkilahja maailmalle julkaisee uuden albumin, on se merkkitapaus itsessään. Varsinkin nyt kun edellisestä vastaavasta on aikaa jo viitisen vuotta.
Vaikka Tame Impala on virallisesti yhtye, on kyse käytännössä multi-instrumentalisti Kevin Parkerin sooloprojektista, ainakin mitä studiotyöskentelyyn tulee. Psykedeelisen pop-rockin soinnillisissa maisemissa operoinut Parker on kertonut olleensa tuoreen Deadbeat-levykäisen parissa työskennellessään erityisen inspiroitunut tanssimusiikista ja eritoten länsi-australialaisesta rave-kulttuurista.
Onko Tame Impalalta siis ilmestynyt nyt jonkinlainen EDM-kiekko?
Tavallaan. Deadbeatillä kuullaan house-kompilla käyvää konemusiikkia ja vaikka yleistuntuma on tame impalamaisen valveunimaista, on biisimateriaali piirun verran reippaamman ylävireistä kuin mihin kuulijat ovat kenties tottuneet.
Levyn biiseissä kuvataan ihmistä yrityksessään kasvaa ulos vanhoista tavoistaan siinä usein heikosti onnistuen. Rakkaus on vaikeaa ja liiallinen itsetietoisuus ja -kriittisyys raastavaa. Tuttuja Tame Impala -teemoja siis, mutta nyt vain klubibiitin päälle laulettuna.
Deadbeat kestäisi hyvin vertailun monen muun elektro-indie-artistin materiaaliin. Kauan kaivattuna Tame Impala -albumina se kuitenkin jättää toivomisen varaa. Ehkäpä albumi saa retrospektiivisesti tarkasteltuna aikanaan erilaisen arvon, mutta tässä ajassa se tuntuu kuitenkin valitettavan välityömäiseltä.
