Keikkaraportti: Amaranthe / Jäähalli, Helsinki 2.3.2024

Helsingin jäähallin viime lauantaisen reipashenkisen hevi-ilottelun viimeisenä esiintyjänä nähtiin ja kuultiin länsinaapurin sekametallisoppaa Amaranthea, joka onkin ollut perinteisesti tuttu vierailija suomenniemellä. Visiitillä juhlistettiin samalla orkesterin uunituoretta The Catalyst -albumia, jolta kuultiin keikan aikana muutamakin tyylinäyte.

Siinä missä DragonForcen keikka hetkeä aiemmin oli ollut pitkine sooloineen kolmen kitarasankarin juhlaa, oli Amaranthen sitä samaa laulajiensa puolesta. Yhtyeen kolme vokalistia; Elize Ryd, Nils Molin ja viime vuonna yhtyeeseen liittynyt Mikael Sehlin loistivat kukin omassa leipälajissaan. Vaikka Ryd on pitkään toiminut yhtyeen selkeänä keulakuvana, tuntui että tällä keikalla sekä Sehlin, että etenkin Molin nappasivat isoimman valokeilan. Molinin vahva lauluääni oli läpi setin komeaa kuultavaa ja Sehlinin huutolaulu taas aivan tämän edeltäjän Henrik ”GG6” Englund Wilhelmssonin veroista. Kolmen erilaisen lauluäänen yhdistäminen on alusta asti ollut Amaranthen juttu ja henkilövaihdoksista huolimatta homma tuntuu toimivan edelleen kuin junan vessa.

The Catalyst -uutukaisen sisällöstä kuultiin nimikkoraidan lisäksi Damnation Flame, Interference ja Re-Vision, joista erityisesti viimeksi mainitun soisi jäävän bändin settilistojen vakikalustoon. Muita osumia olivat raskaasti runttaava Boom!1, pitkäaikaisia faneja varmuudella lämmittänyt The Nexus, sekä encoressa kuultu liveleka Archangel. Valitettavasti moderniksi heviballadiklassikoksi muodostunut Amaranthine-hempeily jäi tällä kertaa vähän väljähtäneen oloiseksi.

Amaranthella on bändinä edelleen hyvin tunnistettavan omaperäinen soundinsa ja vaikka olen yhtyeeltä viihdyttävämpiä ja vielä piirun verran energisempiäkin keikkoja historian saatossa todistanut, on ruotsalaiskuusikon lavatyöskentelyä aina ilo seurata.