Keikkaraportti: Alcest / Tuska, Helsinki 28.6.2025
Sivusin jo Kaaoszinelle tekemässäni festariraportissa sitä miten Tuska on muutamien viime vuosien aikana ihastuttanut ja vihastuttanut meitä rohkeilla ja ennakkoluulottomilla artistikiinnityksillään. Hesarikin kirjoitti aiheesta hiljattain jutun, jossa haastateltavana ollut Tuskan pitkäaikainen promoottori Jouni Markkanen kertoi Tuskan pyrkineen tarkoituksella uudistumaan ja nuorentamaan kävijäkuntaansa. Yhtenä keinona tähän on juurikin esiintyjäkattaus, joka Tuskan tapauksessa venyttää sen rajoja, mikä on tai ei ole metallia.
Ja hyvä niin. Tilaa metallin sateenvarjon alla eri alagenreineen kyllä on.
Elävä esimerkki monipuolistuneesta Tuskasta on ranskalaisyhtye Alcest, jonka keikkaa menin Yhden miehen levyraati -podcastissakin vierailleen Niko Karhapään suosituksesta varta vasten katsomaan. Kyseessä on multi-instrumentalisti Neigen perinteisen tyylin black metal -sooloprojektina startannut, mutta sittemmin oikeaksi yhtyeeksi kasvanut kokoonpano, jonka musiikki yhdistelee luovasti shoegazea ja post-black metalia toisiinsa.
Jaa niin mitä? Ei hätää, eivät nämä alagenret välttämättä muillekaan tuttuja ole. Eikä niillä oikeastaan ole väliäkään. Keikka ja siitä välittyvä fiilis ovat olennaisempia.
Ja fiilistähän Alcest osasi kyllä välittää. Bändin keikalla ei pahemmin moshpitejä ja tukan heilutusta nähty, vaan yleisö seisoi telttalavan edustalla huojuen ja hartaasti korvat höröllä eteensä tuijottaen. Jos bändin äärimetallisista juurista muistuttavat örinälaulut olisi jättänyt pois, olisi bändi voinut musiikillisesti istua vaikkapa Flow’nkin ohjelmistoon.
Nelihenkisessä livekokoonpanossaan yhtye rakensi keskelle kovaäänistä metallifestivaalia oman tyynnyttävän keitaansa, jonka syleilyyn oli helppo kellahtaa. Ranskaksi laulettu ja pitkiä instrumentaalijaksoja sisältänyt musiikki piti yllättävänkin hyvin otteessaan koko tunnin mittaisen keikan, vaikkei tästä miksikään yhteislaulukimaraksi ymmärrettävästi ollut.
Oliko herra Karhapään tekemä keikkasuositus sitten perusteltu?
Kyllä vain, joskin ehkä enemmän mielenkiintoisena ja mukavaa vaihtelua tuovana kuriositeettina, kuin jonain sellaisena jota välttämättä aktiivisesti kuuntelisin omilla soittolistoillani.
Joka tapauksessa bändin esiintyminen oli vähäeleisen taidokasta ja hieno osoitus siitä, mitä kaikkea metalli voi laveaa tulkintaa käyttäen ollakaan.
