Keikkaraportti: Tarja / Tuska, Helsinki 27.6.2025

Siitä on aikalailla 21 vuotta kun Tarja Turunen, yksi tunnetuimmista sinivalkoisista äänistämme maailmalla, nousi edellisen kerran legendaarisen Tuska-festivaalin lavalle. Tuolloin vielä Nightwish-yhtyeen riveissä vaikuttanut Turunen on sittemmin tehnyt soolouraa jo kaksi vuosikymmentä, mutta omaa Tuska-keikkaansa on artisti saanut odottaa aina näihin päiviin asti. Kauan kaivattu muutos saatiin viime viikon perjantaina, kun Turunen yhtyeineen saapui Suvilahteen, kotiyleisön eteen.

Jälleennäkemisessä tuntui olevan sopivaa hankaussähköä kun Turunen asteli lavalle tangomaisen intronsa kautta täyteen rock-pauhuun kasvavan “Eye of the Storm” -kappaleen siivittämänä. Turusen edellisestä varsinaisesta soololevystä on vierähtänyt jo kuusi vuotta, mutta koska joulu- ja klassisen musiikin keikkoja lukuun ottamatta artistin vierailut kotimaassa ovat olleet harvassa, tuntui keikalla kuultu biisimateriaali monien korviin varmasti tuoreelta.

Yleisesti ottaen Turusen soolotuotantoa vaivaa kautta linjan tietty epätasaisuus. Sekaan mahtuu oivallisia sinfonisen rockin numeroita, mutta myös valitettavan unohdettavia ja yhdentekeviä tuotoksia. Onneksi Turusen vaikuttava ääni pelastaa paljon, minkä lisäksi hän tuntuu itsekin tunnistaneen tuotannostaan ne kappaleet, jotka parhaiten live-yleisöön toimivat. Tätä parempaa osastoa esiteltiin esimerkiksi “Dark Star” ja “Victim of Ritual” -kappaleiden muodossa.

Silti ei käy kiistäminen etteikö yleisö olisi syttynyt eniten Turusen vanhan bändikaverin Marko Hietalan noustessa lavalle esittämään tämän kanssa Turusen oman Dead Promises -biisin, sekä kaksi lainakappaletta. Nämä kaksi lainakappaletta kun sattuivat olemaan kaksikon aikanaan Nightwishissa levyttämä musikaaliklassikko “Phantom of the Opera” ja bändin megahitti “Wish I Had An Angel”. Vielä joitakin vuosia sitten tällainen yhteisesiintyminen olisi tuntunut hyvin kaukaiselta ajatukselta, mutta niin ne ajat muuttuvat.

Kun setin päättäneen “Until My Breathin” viimeinen nuotti kajahti, oli lavalla ja yleisössä nähtävissä aitoa liikutusta puolin ja toisin. Toivoa sopii että menestyksekkään paluun Tuskaan tehnyttä Turusta nähtäisiin vastaisuudessa Suomessa useamminkin.