Keikkaraportti: Pate Mustajärvi / Savoy-teatteri, Helsinki 30.10.2025
Haluan uskoa toisiin mahdollisuuksiin. Joissain tapauksissa jopa kolmansiin. Tämän väitteen todistamiseen tarjoutui tilaisuus kun taannoisen “Pelkkää Patee” -levyarvioni jälkeen sähköpostini kilahti. Digitaalisessa kirjekuoressa oli kutsu tulla katsomaan Pate Mustajärven soolokeikkaa Helsingin maineikkaaseen Savoy-teatteriin. Levyarvioni yhteydessä olin kertonut aiemmista, ei niin mairittelevista takavuosien live-kokemuksistani Paten parissa ja nyt minun haluttiin todistavan uusi, jollain lailla ryhdistäytynyt, Popedan jälkeinen Mustajärvi uuden sooloyhtyeensä säestämänä. Tottakai tämä kiinnosti!
Kaikki nuoremmat lukijat eivät ehkä tiedäkään, mutta Pate Mustajärvihän on tehnyt soolouraansa kaiken aikaa myös Popeda-vuosikymmenten aikana. Soololevyjä on vuodesta 1984 lähtien kertynyt kaiken kaikkiaan peräti 13, joista viimeisin on juurikin pari kuukautta sitten julkaistu “Pelkkää Patee”, jonka tiimoilta mies parhaillaankin Suomea kiertää. Tunnustan, Pate on allekirjoittaneelle tutumpi Popeda-tuotannon kautta, mutta kiinnostavaa oli päästä kuulemaan ja näkemään miten tämä minulle tuntemattomampi puoli miehen tuotannosta livenä iskee.
Kaikkiahan tietysti kiinnostaa miten Pate pärjäsi. Ei lainkaan hullummin!
Mustajärvi on kiistatta yksi karismaattisimmista miessolisteista, jotka Suomi-rockin kaanoniin ovat jälkensä jättäneet. Tulkistijana hän on tunnistettavan raspinen ja lavakarismansa puolesta suorastaan ikoninen. Popedan pölyt karisteltuaan miehestä tuntui hehkuvan uudenlaista, vilpitöntä intoa esiintymistä kohtaan. Laulu kulki ja mieli tuntui olevan kirkas. Tämä oli nyt se Pate, josta minulle oli paljon puhuttu, mutta jota en koskaan ennen ollut päässyt harmikseni näkemään.
Popedan musiikin ollessa rehvakasta kolmen soinnun suoraviivaista rokkijyystöä, on Mustajärvellä selkeästi ollut soolotuotantonsa puolella halu laajentaa musiikillista repertuaariaan. Puoliajalla rytmitetty parituntinen konsertti piipahti sujuvasti niin kantrin, rautalankaiskelmän, kuin lyhyesti tangon ja hevinkin puolella. Taitavan yhtyeen kapellimestarina toimi Yö-yhtyeen pitkäaikaisena musiikillisena johtajana toiminut Mikko Kangasjärvi. Keikan ohjelmistosta erityismaininnan ansaitsevat jylhä “Kotijoki”, tarinankerronnallinen “Järviballadi”, sekä tietysti suuret yhteislaulut kirvoittanut “Ukkometso”.
Kokemus oli sen verran positiivinen, että Savoyssa koetun illan voisikin sanoa jollain tavalla jopa eheyttäneen suhteeni Pate Mustajärveen. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni?
