Keikkaraportti: Muumimusiikkia / Sibeliustalo, Lahti 14.3.2026

Kun maailmassa myllertää, hakevat ihmiset turvaa tuttuudesta. Siksi nostalgia myy.

Ja mikäs olisikaan sen nostalgisempaa kaltaisilleni kolmikymppisille, kuin rakastetun Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka) -animaatiosarjan (1990–1992) musiikkiin perustuva teemakonsertti? No ei varmasti mikään.

Japanilais-suomalais-hollantilaisena yhteistyönä syntynyt sarja on monille ikäisilleni muumimukien lisäksi ensimmäinen asia, joka muumeistä ylipäätään tulee mieleen. Tove Janssonin kirjoihin, sekä Tove ja Lars Janssonin sarjakuviin pääosin perustuva sarja muistetaan monesta ikonisesta jaksostaan ja kohtauksestaan, mutta erityisesti myös musiikistaan. Tästä puolesta vastasi aikoinaan säveltäjä Sumio Shiratori, joka on tähän asti ollut kuitenkin hahmona suomalaisille varsin tuntematon ja etäinen.

Tähän saatiin muutos, kun vannoutunut suomalaisfanien joukko päätti järjestää Helsingin Musiikkitalossa Shiratorin Muumi-musiikille omistetun konsertin, jossa nämä miltei jokaisen suomalaisen tuntemat sävellykset saivat ansaitsemansa estradin. En tuohon konserttiin, enkä edes kahta sitä seuraavaan lisäkonserttiin lippuja onnistunut suuren suosion vuoksi hankkimaan. Siispä oli onni, että meitä muumeilla kasvaneita nostalgikkoja muistettiin myös uusien konserttien muodossa. Yhden näistä iltamista pääsin todistamaan Lahden Sibeliustalolla.

Ensinnäkin on todettava että Sibeliustalo on miljöönä kerrassaan hieno. Jykevät puiset rakenteet, tyylikäs iltavalaistus ja upea järvimaisema hakevat vertaistaan konserttipaikkojen joukossa. Hyvä Lahti!

Itse konsertissa kuultiin joukko keskeisimpiä Muumi-teemoja suuren orkesterin esittämänä. Pelkistetyt alkuperäiskappaleet olivat saaneet suomalaismuusikoiden käsissä lisää lihaa luidensa ympärille ja soivat värikylläisempinä kuin koskaan. Liikaa sävelmiä ei kuitenkaan ollut pöhötetty, vaan pääroolissa olivat edelleen Shiratorin ikimuistoisen yksinkertaiset melodiat.

Orkesterista huokui koko illan suunnaton rakkaus esitettävää musiikkia kohtaan. Aidon soittamisen ilon todistaminen yhdistettynä taustakankaalle heijastettuihin animaatiosarjan kohtauksiin varmisti sen, että yleisössäkään ei tunteilta vältytty. Ilon kiljahduksia ja kyyneleitäkin pääsin todistamaan ja kokemaan itsekin illan aikana monen monta kertaa.

Yksittäisinä välähdyksinä konsertista mieleen jäivät alunperin Sumio Shiratorin puolison Emiko Shiratorin laulama, ja nyt komeasti Hanna Heljasteen tulkitsema Unelmien maailmaan (Yumo no Sekai e), Taikapilvikarkelo -biisin hilpeä ilottelu pilleineen ja rumpuineen, Mörkö-kappaleen pahaenteinen vetopasuunaintro, sekä kaihoisa Yksinäiset vuoret. Mieli vei väkisinkin takaisin Muumilaaksoon.

Toistaiseksi nämä konsertit olivat Muumimusiikkia-konserttisarjan viimeiset, mutta enpä yllättyisi jos jatkoa olisikin myöhemmin luvassa. Silloin kannattaa olla lippukaupoilla hereillä.

Nostalgialle kun tuntuu olevan kysyntää.