Klassikkoarvio: Nightwish - Oceanborn (1998)

Maailmalla kautta aikain menestyneimmän suomalaisyhtyeen Nightwishin kakkosalbumi Oceanborn nauttii yhä tänä päivänäkin syvää kulttimainetta metallipiireissä. Jotain niin ennenkuulumatonta se ilmestyessään oli. Levy ei ole se bändin kaupallisesti menestynein, mutta yhtyeen uran ja koko sinfonisen metallin genren kannalta sitäkin keskeisempi.

Siinä missä nuoren kiteeläisorkesterin debyytti Angels Fall First (1997) oli bändin itsensäkin mielestä vaatimaton demotekele, ei Oceanbornin synnystä kunnianhimoa puuttunut. Vuonna 1998 viisihenkiseen yhtyeeseen kuuluivat perustajatrio Tuomas Holopaisen, Emppu Vuorisen ja Tarja Turusen lisäksi myös rumpali Jukka Nevalainen, sekä uutena lisäyksenä basisti Sami Vänskä.

Oceanbornin aiempaa monitahoisemmat sävellykset ja sovitukset takasivat sen, että jokaisesta jäsenestä otettiin musiikillisesti kaikki irti. Solisti Tarja Turunen muistelikin vuosia myöhemmin albumin lauluosuuksien olleen niin haastavia hänen tuolloin vielä harjaantumattomalle sopraanolleen, että hän makasi levyn nauhoituksissa aika ajoin lattialla itkien.

Kovan työn kuitenkin kuulee lopputuloksesta. Oceanborn on alkeellisista tuotanto-olosuhteistaan huolimatta erittäin hiottu ja vakuuttava kokonaisuus. Musiikillisesti se ammentaa Stratovarius-henkisestä, nopeatempoisesta power metalista, mutta mukana on jo myös niitä sinfonisia elementtejä, joista Nightwish myöhemmin tuli tunnetuksi. Vaikka käytössä ei vielä ollutkaan esimerkiksi Dark Passion Play (2007) ja Imaginaerum (2011) albumien massiivista tuotantobudjettia, on äänimaisemasta onnistuttu luomaan elokuvamaisen täyteläinen.

Oceanbornilla on useita Nightwish-klassikoiksi muodostuneita kappaleita. Isoin lienee mahtiballadi Sleeping Sun, joka itseasiassa lisättiin albumin yhteyteen vasta sen uusintapainoksilla vuodesta 1999 alkaen. Monet kuitenkin pitävät sitä nimenomaan Oceanborn-kappaleena. Muita ikimuistoisia raitoja ovat esimerkiksi singlenäkin julkaistu Sacrament of Wilderness ja Lumiukko-piirretystä tutun Walking in the Airin cover-versio.

25-vuotias Oceanborn on genrensä ja samalla koko suomalaisen raskaan musiikin merkkiteos.

Edellinen
Edellinen

Levyarvio: HEALTH - RAT WARS

Seuraava
Seuraava

Levyarvio: The Rolling Stones - Hackney Diamonds