Levyarvio: The Rolling Stones - Hackney Diamonds
Vielä jaksaa! Vai jaksaako? Tämä oli Yhden miehen levyraadin spontaani ensireaktio, kun maailmalle kantautui tieto jo vuonna 1962 uransa startanneen rocklegenda The Rolling Stonesin uudesta studioalbumista. Kaikkia tietysti kiinnostaa pystyvätkö eläkeiän jo aikapäivää sitten ylittäneet vanhat kehäketut vielä yllättämään.
Hackney Diamonds on ensimmäinen täysverinen Stones-julkaisu sitten vuoden 2005 ja tässä välissä moni varmasti ajatteli, ettei yhtyeeltä uutta musiikkia ehkä kuullakkaan. Etenkin kun ottaa huomioon bändin pitkäaikaisen rumpalin Charlie Wattsin menehtymisen vuonna 2021. Mutta mitä vielä! Trioksi kutistunut pumppu suuntasikin studioon uutta musiikkia pakertamaan. Tuottajaksi pestattiin muun muassa Miley Cyruksen, Justin Bieberin ja tuoreiden Ozzy Osbourne -levytysten taustalta löytyvä, kovassa nosteessa oleva Andrew Watt. Tuloksena on ilahduttavan tasokas ja hämmästyttävällä tavalla tuoreen kuuloinen tuotos, jonka musiikillinen anti summaa The Rolling Stonesin vaiherikkaan uran yksiin kansiin.
Mick Jaggerin, Keith Richardsin ja Ronnie Woodin kavereiksi levylle mukaan musisoimaan on hypännyt joukko bändin pitkäaikaisia tuttuja, joista nimekkäimpinä mainittakoon Paul McCartney, Elton John, Lady Gaga ja Stevie Wonder. Kullaanpa edesmenneen Charlie Wattsinkin rumputyöskentelyä vielä parilla raidalla.
Rollareille tyypillinen blues-rock on levyn kantava voima, mutta onpa mukana kaikkea muutakin balladeista kevyt-punkiin ja gospeliin. Tuotantosoundi on Andrew Wattin käsittelyssä modernin kirkas ja selkeä, bändin orgaanista rosoisuutta silti kunnioittaen.
Huippuhetkinä levyltä on nostettava räväkkä Bite My Head Off, sielukas Sweet Sounds Of Heaven ja eräänlaisen ympyrän hienosti sulkeva Muddy Waters -versiointi Rolling Stone Blues, joka aikanaan inspiroi bändiä oman nimensä valitsemisessa.
