Levyarvio: Charli XCX - Brat
Okei, okei. Jos muut niin minäkin. Tänä kesänä moni on saattanut väkisinkin törmätä myrkyn vihreään väriin ja termiin ”brat summer”. Ja ei, väri ei nyt viittaa Käärijään, vaikka toki suomalaisina olimme edelläkävijöitä tässä vihreässä vallankumouksessa jo viime vuonna. Brat on nimittäin brittiläisen laulaja-lauluntekijän Charli XCX:n kesäkuussa ilmestynyt albumi, jonka markkinointikampanjaa voi pitää melkoisen onnistuneena. Vaan mitä tarjoileekaan itse lätty kaiken hypen takana?
Viidentoista raidan mittainen Brat on äänimaailmansa puolesta modernia elektropoppia efektoituine lauluineen ja iskevällä bassolla varustettuine konebiitteineen. Periaatteessa tuttu resepti siis. Näin ison profillin julkaisuksi levy on kuitenkin paikoin jopa ilahduttavankin kokeilullinen. Ei mitään vallankumouksellista, mutta kyllä tässä kivasti alakulttuurien kanssa flirttaillaan. Levy sopisi soitettavaksi yhtä hyvin lontoolaisen laitakaupungin kellaribileisiin kuin ison luokan valtavirtafestivaaleillekin, mitä voi sinänsä pitää jo saavutuksena itsessään.
Ei levy kuitenkaan pelkkien soundiensa varassa ole näin suureen suosioon noussut. Kappaleiden lyriikoissa Charli XCX onnistuu mitä samaistuttavimmalla tavalla sanoittamaan milleniaalista mielenmaisemaa jossa kipuillaan identiteetin, ulkonäköpaineiden, sosiaalisen median ja seksuaalisuuden sekavassa sokkelossa. “I Think About It All The Time” summaa osuvimmin juuri kolmekymppisyyden kynnyksen saavuttaneen artistin tuntemukset nuoruuden ja vakavasti otettavan aikuisuuden rajapinnalla keikkumisesta.
Albumin parhaimmistoa edustavat edellä mainitun lisäksi hyperpopiksi yltyvä rappiorallatus ”Mean Girls” ja industrial-henkinen itsetunto-ongelma-anthem ”Sympathy Is A Knife”. Ylipäätään levy viehättää tietyllä kokonaisvaltaisella rosoisuudellaan.
Brat ei YML:n kirjoissa ihan nouse sellaiseksi popmusiikin merkkipaaluksi, kuin sitä innokkaimmat kanssakriitikot ovat jo kiirehtineet julistamaan. Mutta kun arvioidaan Bratia eräänlaisena audiovisuaalisena kokonaisteoksena videoineen ja markkinointitempauksineen - jollaiseksi se selkeästi on tarkoitettu - on vaikea sen ansiokkuutta tyystin kieltääkään.
