Levyarvio: Post Malone - F-1 Trillion
Katso äiti, minäkin olen kantritähti! Country on nyt todellakin in, poptähden toisensa jälkeen julkaistessa navetan ja pikkukylän kantabaarin tuoksuisia yrityksiä tavoitella uutta kuulijakuntaa Amerikan sydänmailta. Aiemmin tänä vuonna sen teki Beyoncé Cowboy Carter -levyllään ja nyt vuorossa on räppärinä aiemmin tunnettu Post Malone. Kuulijana olin kiinnostunut selvittämään jäisikö levy vain puolivillaiseksi pastissiksi vai pystyisikö Malone laittamaan äkillisesti ruuhkautuneeseen musiikkityyliin jotain omaa kiinnostavaa kierrettään.
Ensimmäisenä levyä kuunnellessa ja sen kappalelistaa tutkaillessa huomio kiinnittyy väkisinkin vierailijoihin ja ennen kaikkea niiden määrään. Mukaan kantrialuevaltaukselleen ‘Posty’ on raahannut muun muassa sellaisia genren supernimiä kuin Tim McGraw, Blake Shelton ja Dolly Parton, joista viimeisin vieraili niinikään Beyoncénkin levyllä. Albumin kahdeksastatoista kappaleesta vierailija löytyy kolmea biisiä vaille kaikilta. Hienoa tietysti että näin moni innostui lähtemään projektiin mukaan, mutta herättäähän tämä väkisinkin kysymyksen siitä, että eikö artisti itse luottanut omaan valovoimaansa tarpeeksi? Eikö country-levyä voi tehdä ilman että katu-uskottavuutta - vai pitäisikö sanoa latouskottavuutta - haetaan viljelemällä joka biisi genren isoilla nimillä? Kalliiksi tuntuu käyneen tie kantrilaulajaksi!
Siinä missä Cowboy Carter oli vahvoista country-aineksistaan huolimatta pohjimmiltaan kuitenkin poplevy (tai Beyoncé-levy, kuten artisti itse korosti) ei F-1 Trillion kainostele sukeltaessaan suoraa päätä heinäkasaan. Tämän kantrimmaksi on nimittäin vaikea mennä. Levy noudattaakin jopa niin orjallisesti musiikkityylinsä oppikirjaa, että sen tunnistaa Post Malone -levyksi vain laulajan äänestä, joka sekin uhkaa välillä jäädä vierailijaryysiksessä muiden solistien jalkoihin. Malonen puolustukseksi on sanottava kuitenkin se, että kun hänen lauluääntään kuullaan, sopii se tämän tyyppiseen musiikkin erittäin hyvin!
Jos levyltä kuitenkin riisuisi pois kaikki nimekkäät vierailijat ja ottaisi markkinoinnista pois Post Malonen nimen, olisi se vain yksi country-levy tuhansien kaltaistensa joukossa. Mitään uutta tai omaleimaista F-1 Trillion ei skeneen nimittäin tuo. Kehuja ansaitsee joka tapauksessa levyllä soittava yhtye, joka saa jopa albumin keskinkertaisemmat sävellykset soimaan komeasti.
Seuraavaa country-käännynnäistä artistia odotellessa!
