Levyarvio: Floor Jansen - Paragon

Nightwish-yhtyeen solistina suurelle yleisölle tutuksi tulleen Floor Jansenin ensimmäinen sooloalbumi Paragon on nähnyt päivänvalon. Monipuolisuudestaan tunnettu laulaja on levyllään vaihtanut sinfonisen metallin mahtipontisen pauhun moderniin popiskelmään, lisäten jälleen yhden uuden merkinnän mittavaan ansioluetteloonsa. Kuulijoita tietysti kiinnostaa, onko tästä CV-merkinnästä ylpeydenaiheeksi?

Tyylillisesti Paragon on luontevaa jatkumoa Jansenin esiintymiselle hollantilaisessa Beste Zangers -ohjelmassa (sikäläinen Vain elämää), jossa hän onnistui menestyksekkäästi laajentamaan fanikuntaansa myös metalli- ja rock-skenen ulkopuolelle.

Albumin biisinkirjoituksesta vastaa pääosin erityisesti kotimaassaan meritoitunut hollantilainen popsäveltäjä ja -tuottaja Gordon Groothedde, jonka kädenjälkeä on kuultavissa myös esimerkiksi Katie Meluan ja Snoop Doggin tuotannoissa. Myös Jansen itse ansioitui biisintekijänä uransa alkuaikoina After Forever ja ReVamp -yhtyeiden riveissä, mutta jostain syystä Paragonilla hän on delegoinut kirjoitusvastuuta pois itseltään.

Tähän kiteytyykin Paragonin suurin ongelma: levy on kauttaaltaan valitettavan tylsä, geneerinen ja yhdentekevä. Kappaleet kuulostavat melodioita, lyriikoita ja tuotantoa myöten siltä että ne olisi voinut laulaa melkein kuka tahansa riittävän äänialan omaava artisti. Jansen on haastatteluissa kertonut kappaleiden tekstien olevan omakohtaisia, mutta sitä on kaiken latteuden ja keskinkertaisuuden keskellä vaikea uskoa.

Nightwish-yhtyeen kuulijat tulevat luonnollisesti verranneeksi Paragonia bändin muiden solistien soolomateriaaliin. Siinä missä Marko Hietala, Tarja Turunen ja Anette Olzon ovat saaneet oman materiaalinsa kuulostamaan vahvasti itseltään, on Jansenin soolodebyytti persoonaton, liukuhihnatuotettu pannukakku. Sääli, sillä Jansenin upean äänen ympärille olisi ollut mahdollista rakentaa ihan mitä vain.

Toivoa sopii, että Paragon jää omassa tyylilajissaan Jansenin uran viimeiseksi tekeleeksi. Menestyksekkään Nightwish-uran rinnalla hänen ääntään toivoisi kuulevan jatkossa soolodebyyttiä mielenkiintoisemman musiikin parissa.

Edellinen
Edellinen

Levyarvio: KUUMAA - Hyvikset ja pahikset

Seuraava
Seuraava

Levyarvio: Maustetytöt - Maailman onnellisin kansa