Levyarvio: Maustetytöt - Maailman onnellisin kansa
Vaalan indiepop-siskokset Kaisa ja Anna Karjalainen pyöräyttivät kuluneella viikolla ilmoille kolmannen täyspitkän Maustetytöt-tuotoksensa. Levyraati otti sukelluksen kaurismäkeläisesti maalailevaan äänimaisemaan mielessään kysymys siitä, pystyvätkö Maustetytöt kolmannelle kierrokselle tultaessa enää yllättämään?
Vuoden 2019 debyytillään Maustetytöt ihastuttivat kuulijoita Leevi & The Leavings -henkisellä, riemastuttavan epäkaupalliselta kuulostavalla soinnillaan. Liika nostalgisointi voisi helposti tuntua ummehtuneelta, mutta kaksikon tee-se-itse -tyyppinen sydänsuruja ja kaljaa -popiskelmä löysi yleisönsä ja suosiota on riittänyt. Se miten laskelmoitua bändi ja sen ilme on alusta asti ollut, on vaikea jälkikäteen sanoa, mutta eipä sillä väliä jos homma toimii ja kuulijat tykkäävät.
Kolmannella albumillaan Maustetytöt kuulostavat edelleen itseltään, eikä isompia musiikillisia irtiottoja ole lähdetty tekemään. Rumpukone jauhaa ja syntikat tikkaavat kasari-iskelmää uhkuvasti, tasaisena rullaavan lauluraidan taustalla. Kuulijan mielessä vilisevät autiot kylänraitit ja unohdetut metsäpirtit.
Tekstipuolella Maustetytöt on kuitenkin löytänyt vähän uuttakin kulmaa tekemiseensä. Arkisen inhorealismin rinnalle on noussut astetta yhteiskunnallisempia teemoja. Ajankuvaan kuuluvasti levyn päätöskappale Ylpeyden sopuhinta käsittelee sodan turhuutta ja kauheuksia.
Yleisfiilikseksi Maailman onnellisin kansa -albumista jää takuuvarmuus. Biisinkirjoituspuolella siskokset tuntuvat saaneen pikkaisen uuttakin inspiraatiota, mutta soundillisesti se, mikä kuulosti tuoreelta vuonna 2019, ei enää sytytä ihan samalla tapaa.
Maustetytöt on tuoreella albumillaan toimittanut sitä mitä heiltä on viime vuosina totuttu kuulemaan, mutta vaarana on jäädä vangiksi omaan muottiinsa. Menköön se vielä tällä kertaa, sen verran ilahduttavaa mökkimusaa bändi pystyy tarjoilemaan, mutta noustakseen urallaan uudelle tasolle, olisi seuraavalla julkaisulla nähtävä jotain uusiakin temppuja.
Toisaalta, ehkä uudelle tasolle nouseminen ei edes ole näennäisen epäkaupalliseksi profiloituneelle yhtyeelle millään lailla tavoiteltava asiantila.
