Klassikkoarvio: Madonna - Ray of Light (1998)
25 vuotta sitten popin kuningattaren Madonnan uran kenties kunnianhimoisin pitkäsoitto näki päivänvalon ja löi monet aikalaiset ällikällä. Kameleonttimainen artisti oli jälleen kerran luonut nahkansa uudelleen.
Tuottajavelho William Orbitin kanssa luotu albumi soi aiempaa elektronisemmin ja musiikillisia vaikutteita oli ammennettu niin ambientista, triphopista, folkista, kuin teknostakin. Temaattisestikin Madonna oli siirtynyt seksuaalisuudella leikittelystä henkimaailman ja spiritualismin lumoihin.
Mystinen ja aiempaa taiteellisempi linja ei kuitenkaan tuonut kuprua Madonnan suureen suosioon, päinvastoin. Ray of Light hittisingleineen oli valtaisa kaupallinen menestys, syöksyen listakärkeen ympäri maailman. Tähän päivään mennessä levyä on myyty maailmanlaajuisesti yli 13 miljoonaa kappaletta ja useilla kriitikkolistoilla se on vuosien varrella nostettu maailman merkittävimpien populaarimusiikin albumeiden joukkoon.
Ray of Light kaappaa kuulijansa ensi hetkestä alkaen koko 13 kappaletta kattavan pituutensa ajaksi, sykkien hypnoottisesti ikään kuin soundtrackina jollekin muinaiselle rituaalille. Albumia kuunnellessaan on helppo kysyä itseltään, onko kyseessä todella sama artisti joka reilua vuosikymmentä aiemmin laulatti teinejä Like A Virgin -nimisellä purkkapop-rallatuksellaan?
Albumin ehdottomiin huippukohtiin kuuluvat muun muassa megahitti Frozen, trance-vaikutteinen Sky Fits Heaven, valonnopeudella kiitävä nimikkokappale Ray of Light, sekä viipyilevä balladi The Power of Goodbye. Oikeastaan melkeinpä minkä tahansa muunkin kappaleen voisi nostaa jalustalle, sen verran laadukkaasta tekeleestä on kyse.
Madonna on onnistunut loihtimaan hienoja poplevyjä pitkin mittavaa uraansa, mutta yksikään niistä ei tyylikyydessään ja linjakkuusessaan ole yltänyt Ray of Lightin tasolle. Albumi onkin lunastanut kiistattomasti paikkansa merkkipaaluna pop-musiikin mittavassa kaanonissa.
