Levyarvio: Taylor Swift - Midnights
Taylor Swift on kiistatta yksi aikamme merkittävimpiä poptähtiä, mutta on tunnustettava, että Levyraadin oli pitkään vaikeaa ymmärtää miksi näin.
Country popilla uransa startannut artisti julkaisi vuosikausia kepeitä, hyväntuulisia ja helposti pureskeltavia rallatuksia, jotka nostivat hänet varsinkin rapakon takana monen varhaisteini-ikäisen kuulijan suosioon. Eihän biiseissä mitään vikaa ollut, mutta ei mitään erityisen mieleenpainuvaakaan.
Jossain vaiheessa Swift lähti irtautumaan country-vivahteista ja siirtyi tuotannollisesti lähemmäs radiolistojen elektronisempaa ilmaisua. Imagoonkin tuotiin räväkkyyttä ja pitkät maalaistytön kiharat pätkäistiin trendikkääksi polkaksi. Artistin suosio kasvoi entisestään, mutta Levyraatia tämä uusikaan suunta ei vakuuttanut. Se tuntui päälleliimatulta.
Sitten tuli korona ja Swift vetäytyi studioon miettimään seuraavaa siirtoaan. Pandemia-ajan tuloksena syntyi kaksi albumillista riisutumpaa ja eteerisempää materiaalia, josta Levyraatikin alkoi jo löytää tarttumapintaa. Folklore ja Evermore olivat ensimmäiset Swift-albumit joista Raati oikeasti innostui. Artisti tuntui löytäneen oman äänensä.
Tuorein Swift-julkaisu Midnights on luontevaa jatkumoa näille albumeille, mutta ei jää kuitenkaan junnaamaan paikalleen. Kahdesta edellisestä levystä on poimittu ne toimivimmat jutut, mutta tuotu mukaan sopivasti uusiakin elementtejä. Midnights soi hieman edeltäjiään elektronisemmin, mutta joka vaiheessa tuotanto tukee kappaleita eikä hukuta niitä alleen.
Biisintekijänä ja varsinkin tekstittäjänä Swift on nykypopmusiikissa aivan omassa luokassaan. Levy on täynnä mitä herkullisimpia lyyrisiä koukkuja. Mieleenpainuvimmasta päästä on esimerkiksi singlenäkin julkaistun Anti-Hero -kappaleen kohta, jossa kertoja kertaa näkemäänsä psykoottista unta rahanhimoisesta miniästään joka murhaa hänet kylmästi perinnön toivossa.
Midnightsin parhaiksi paloiksi Levyraati nostaa tarttuvakertosäkeisen Karman, Lana Del Reyn kanssa duetoidun Snow On The Beachin ja unenomaisen Labyrinthin.
Kiitos Taylor, nyt ymmärrän paremmin.
