Levyarvio: The Cure - Songs of a Lost World
Goottirockbändiksikin – perustaja-laulaja-kitaristi Robert Smithin ilmeiseksi harmiksi – kutsuttu legendaarinen brittiyhtye The Cure on pitänyt aktiivisesta keikkailustaan huolimatta levytystaukoa sitten edellisen, vuonna 2008 ilmestyneen 4:13 Dream -albuminsa. Pitkään työn alla olleita, mutta jo keikoillakin viime vuosina soitettuja uusia kappaleita on odotettu fanien toiveesta julkaistavaksi kuin kuuta nousevaa.
Uusi Songs of a Lost World -albumi paketoi vihdoin nämä kappaleet yhteen tavalla, joka on nostettu monissa arvioissa tämän vuoden kovimpien levyjen joukkoon. Nyt on Yhden miehen levyraadin aika antaa oma tuomionsa.
The Curea on sille vuosien varrella annetuista erinäisistä genretarroista huolimatta vaikea laittaa mihinkään laatikkoon. Post-punkia ja new wavea, kenties? Eipä sen oikeastaan väliä. Kaikkea bändin tekemisiä on kuitenkin aina yhdistänyt tietynlainen surumielinen melankolia, jonka aste on vaihdellut levyltä toiselle. Selvää on heti kättelyssä, että Songs of a Lost World vääntää haikeusnupit taas kaakkoon.
Levyn avaava ”Alone” kertoo jo otsikossaan mistä on kyse. Yksinäisyys, kaiken rajallisuus, menettämisen pelko. Näillä työkaluilla on The Cure tuoreimman veistoksensa veistellyt.
Kappaleet kuten ”And Nothing Is Forever” ja ”I Can Never Say Goodbye” kertovat jo teksteissään kaiken olennaisen, mutta vähintään yhtä vaikuttavia ovat hetket, joissa tekstiä ei ole. Rummut lyövät kuin hidastuva sydämen syke, kitarat ulvovat kuin tuuli elämän ehtooyönä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta sitä sen on luultavasti haluttu olevankin. Yhtä olennaista kuin se mitä kappaleissa sanotaan on se mitä ei sanota.
Songs of a Lost World olisi taidokas tyylinäyte yhtyeeltä kuin yhtyeeltä, mutta erityisen painoarvon sille antaa se fakta, että kyseessä on uransa jo 1970-luvulla aloittanut bändi, jonka voisi kuvitella luovimmat päivänsä jo nähneensä. Jos olet bändin pitkäaikainen fani, ei tämä levy varmastikaan jätä sinua kylmäksi. Mutta jos The Cure on tullut aiemmin missattua, on Songs of a Lost World mitä upein tapa aloittaa.
