Levyarvio: The National - First Two Pages of Frankenstein
Ensimmäistä kertaa Yhden miehen levyraadin ruodittavana on erään aktiivisen seuraajan vinkkaama albumi! Kyseessä on ohiolais-newyorkilaista aikuisrockia The Nationalin tapaan.
Saatesanoiksi levyn kuuntelua varten kerrottiin että kyseessä on surumielisten jenkkifaijojen paluu ruotuun. Jo levyn ensiraidalla paljastuu että kuvaus on äärimmäisen osuva. Once Upon A Poolside avaa levyn haikealla pienimelodiallaan, solisti Matt Berningerin tulkitessa tekstiä korostetun viipyilevästi. Parin alkupään kappaleen jälkeen mieleen hiipii ajatus suoraviivaisesta erolevystä. Etenkin kolmantena soiva New Order T-Shirt vie kuulijan menneisiin rakkauden kesiin. Teksteistä löytyy arkisesta kuvitustyylistään huolimatta onneksi enemmänkin nyanssia, eikä levy hyydy ihan pelkäksi sydänsuruissa vellomiseksi.
Haikea tunnelma kuitenkin säilyy utuisen minimalistisissa sovituksissa läpi koko levyn. Yksittäisiä irtiottoja kuullaan esimerkiksi pirteäpoljentoisen Tropic Morning Newsin ja loppupuolellaan rautalankakitarailotteluun yltyvän Alienin muodossa. Oman mausteensa tuo myös The Alcott -kappaleessa vierailevana solistina toimiva Taylor Swift, jonka Folklore- (2020) ja Evermore- (2020) albumeita The National -kitaristi Aaron Dessner oli mukana tuottamassa.
First Two Pages of Frankenstein on tehty ennen kaikkea fiilistelylevyksi ja tässä tehtävässä se onnistuu hyvin. Sävellykset, tekstit ja sovitukset tukevat tarkasti valittua äänimaailmaa ja tunnelmaa ilman isompia säröjä. Levyraati nostaa levyn tähtihetkiksi The Eucalyptus kappaleen hienot liidikitarat, masentuneen ihmisen mielenmaisemaa sanoittava Tropic Morning News ja kepeän toteavan päätöskappaleen Send For Me.
