Levyarvio: Rodeo – Rodeo

Kantria kansalle, totesivat laulajat Erin, Ida Paul ja Anna Puu kun yhteistä trioaan perustivat. Tai näin oletan.

Moni tuntui olevan yllättynyt kun kolme edellä mainittua, ja tahoillaan tunnettua artistia ilmoittivat viime vuonna starttaavansa yhteisen kantrivaikutteisen bändiprojektin. Itse en ollut järin kummastunut – kantrimusiikki on hivuttautunut valtavirtaan jo hyvän tovin, ja Beyoncé viimeistään sementoi ilmiön Cowboy Carter -levyllään, joka pokkasi helmikuussa Grammy-palkinnon ja vähän kaiken muunkin.

Rodeon debyyttiä kuunnellessa on selvää, että naiskolmikko hallitsee suomalaisen iskelmäpopin melodiat ja tematiikan. Kantrikuorrutus ei muuta perusreseptiä merkittävästi – elämänmakuiset balladit, kuten "Mieti mitä sä teet", voisivat yhtä hyvin olla suoraan Erinin soolotuotannosta napattuja.

Trioa on markkinoitu pitkään muhineen intohimoprojektin nimissä, eikä sen aitoutta ole varsinaisesti syytä kyseenalaistaa. Mutta ajoitus – ja osin sisältökin – haisee siinä määrin levy-yhtiön Excel-taulukolle, että pieni epäilys hiipii taustalle.

Levyn koukut ovat koukuttavia juuri siihen pisteeseen saakka, että alkaa miettiä, onko kyseessä tunteenpalosta syntynyt neronleimaus vai huolellisesti optimoitu Spotify-kuraattorin unelma. “Paskoi miehii & paskoi duunei” on otsikoltaan niin TikTok-ready, että melkein unohtaa sen olevan ihan oikea biisi.

Albumi on kuin kolmen artistin yhteinen Pinterest-taulu – kaikki on kivaa katseltavaa, viimeisteltyä ja yhteensopivaa, mutta jotain rosoisempaa ja aidosti yllättävää jää kaipaamaan. Biisit ovat enimmäkseen hyviä, osa jopa erinomaisia, mutta kokonaisuus on kuin sunnuntaibrunssi: täyttävä ja kivasti rakennettu, mutta ei siitä puhuta enää tiistaina.

Rodeo ei ratsasta debyytillään metsään, mutta ei myöskään innosta hyppäämään saluunan keskellä odottelevan mekaanisen baarihärän selkään.