Levyarvio: Cats Of Transnistria – IV
Yhden miehen levyraadin tuoreimman podcast-jaksonkin ääniaalloilla seikkaillut, suomalaisen valtavirran ulkoreunoilla operoiva indie-duo Cats of Transnistria on herännyt viisivuotisesta talvihorroksestaan. Osuvasti nimetyllä IV-nelosalbumillaan Henna Emilia Hietämäen ja Tuomas Alatalon kipparoima bändi kuulostaa sovituksellisesti ryhdikkäämmältä ja vielä pari pykälää dramaattisemmalta kuin aiemmin. Tallella on eteerisen mystinen ilmaisuvoima, mutta nyt palettiin on löydetty myös uusia värejä unenomaisten maisemien maalailua mahdollistamaan.
Cats of Transnistria edustaa musiikkia, joka joko vangitsee tai unettaa. Mitään keskitietä näiden väliltä ei ole löydettävissä. Parhaimmillaan yhtyeen musiikki toimii eskapistisena porttina toiseen maailmaan, jonne tunneskaalan tummuudesta huolimatta voi sukeltaa kuin pehmeisiin samettilakanoihin. Joku taas saattaisi kokea sen tuotokset kuolettavan tylsinä, ikään kuin goottiversiona vaatekauppojen yhdentekevästä sovituskoppimusiikista.
Itse kallistun ensimmäiseen, joskin koko albumin mitassa nautittuna tunnistan itsessäni myös jälkimmäisiä fiiliksiä.
Tasapaksuutta vastaan taistellaan jo aiemmin mainituilla sovituksellisilla uudistuksilla. Cats Of Transnistrian uuden tulemisen erityispiirteet kuuluvat biisien rytmipuolella. Pelkän maalailun sijaan mukaan on otettu enemmän perkussioita ja bassoa, mikä tuo musiikkiin uudenlaista ryhtiä. Salaisten rituaalien tahtiin lyövät rummut kuulostavat siltä kuin niiden olisi alusta asti pitänyt olla mukana bändin työkalupakissa.
Kahdeksan biisin mittaisena levyä ei voi syyttää liiasta pituudesta, mutta dynamiikkaa jää kaipaamaan lisää. Kappaleet soivat tasaisesti eikä tunnelmaa juurikaan lähdetä rikkomaan, mitä nyt kitarat jossain kohtaa vähän kovempaa ujeltavatkin. “Horrors”, “Basement” ja “Ceiling of Stars” -kappaleet erottuvat hieman edukseen, mutta muuten biisejä ei juuri meinaa erottaa toisistaan. Levy on selkeästi tehty hitaasti siemailtavaksi, ei niinkään shottirallin polttoaineeksi.
Cats of Transnistrian musiikki ei ole kaikille. Jos kuitenkin pidät tummanpuhuvasta tunnelmoinnista kynttilän valossa värjötellen, on IV täydellistä käyttömusiikkia noiden hetkien taustalle.
