Keikkaraportti: Uuden musiikin kilpailu 2025 / Nokia Arena, Tampere 8.2.2025
Lauantaina Suomen kansa kokoontui helmikuiseen tapaansa valitsemaan uutta euroviisuedustajaa Sveitsin Baseliin lähtemään. Odotetusti tehtävään valittiin ennakkosuosikkinakin paistatellut, viisi vuotta sitten kakkoseksi jäänyt Erika Vikman orgasmiylistyksellään “Ich komme”. Kuten monessa yhteydessä on kuitenkin todettu, on tämän valintarituaalin ympärille rakennettu Uuden musiikin kilpailu eli UMK nykyään jo tapaus itsessään. Suomalaisen musiikki- ja viihdeoteollisuuden mittakaavassa suorastaan valtaisa sellainen. Yhden miehen levyraati kertoo nyt, miltä paikan päällä Nokia Arenassa tänä vuonna näytti.
Jo viime vuoden raportissa tuli ihasteltua, miten UMK on areenamittoihin kasvaessaan muuttunut ihan maailmanluokan produktioksi, jossa jokainen yksityiskohta on hiottu aivan viimeistä piirua myöten kansainvälisiä standardeja vastaamaan. Jos ikinä Suomelle enää Euroviisujen voitto siunaantuu, ei todellakaan tarvitse olla huolissaan siitä, löytyykö täältä osaamista sen kokoisen tuotannon toteuttamiseen. Viime vuoteen nähden isoin ero oli yleisölle jaetut valorannekkeet, jotka oli ohjelmoitu tukemaan kunkin esityksen visuaalista ilmettä, kuin Coldplayn keikalla konsanaan.
Analyysit kustakin biisistä voi kuulla Yhden miehen levyraadin podcastin ääniaalloilta, ja television välityksellä itse kukin sai tietysti nähdä millainen show niiden ympärille oli ohjelmaa varten rakennettu. Kiinnostavaa lukijan kannalta lieneekin, miten esitykset paikan päällä toimivat. Koska UMK:ta tehdään ensisijaisesti kahdelle miljoonalle tv-katsojalle, on reilun 10 000 hengen studioyleisö Nokia Arenalla kohderyhmänä toissijainen.
Niinpä esimerkiksi Nelli Matulan ruudulla hienolta näyttänyt “lakanakäytävä” blokkasi livenolosuhteissa käytännössä kaiken näkyvyyden lavalle, joten ensihavainnon artistista sai oikeastaan vasta viimeisen kertosäkeen aikana. Suurin osa esityksestä kun meni kankaita tuijotellessa. Onneksi muut kisanumerot ottivat yleisön paremmin huomioon, vaikkakin esimerkiksi Goldielocksin rengaskikkailun koko hienous avautui vasta jälkikäteen Yle Areenasta katsottuna.
Avaus- ja väliaikanumeroista vastasivat tällä kertaa katosta laskeutunut, viime vuoden voittaja Windows95man, illan toisena juontajanakin toiminut Sanni vähän väkisin väännetyn oloisen biisipotpurinsa kera, sekä “Shanghain valot” -vedollaan valloittanut Annika Eklundin, Keiran, Laura Voutilaisen, Bessin, Einin ja Linda Lampeniuksen muodostama superbändi. Ihan viime vuoden tasolle ei näissä erikoisnumeroissa ylletty, mutta tunnelma oli yleisön reaktioista aistittuna silti katossa.
Yleisön äänekkyydestä pystyi päättelemään monta muutakin asiaa. Viime vuoden shokkikäänteen, jossa farkkumunasta ryöminyt Windows95man ryösti Sara Siipolalta tämän varmalta tuntuneen voiton, pystyi Nokia Arenassa aistimaan jo ennen kuin tulokset oli edes luettu. Sen verran kovaäänisesti yleisö “No Rules!” -kappaleen tahtiin ilakoi. Tällä kertaa vastaavaa yllätystä ei päässyt syntymään. Joka kerta kun juontajat edes mainitsivat Vikmanin, yleisö puhkesi sellaiseen mylvintään että jo shown ensimmäisen kolmanneksen jälkeen oli päivän selvää miten kisassa kävisi.
Kansa on puhunut ja pulinat pois. Erika Vikman lähtee Baseliin ja toivotaan tietysti että “Ich komme” raikaa siellä yhtä hurmiollisesti kuin Nokia Arenassakin. Hienointa on kuitenkin se, että kaikki mukana olleet kuusi artistia voivat pitää itseään voittajina, kun mietitään millaisen nosteen jo pelkkää UMK-lavalle nouseminen voi viime vuosien perusteella mukanaan tuoda.
Illan ainoana häviäjä onkin kisasta juuri ennen finaalia diskattu One Morning Left -yhtye, jonka lopullista menestystä voimme nyt vain spekuloida.
