Levyarvio: Mirella - Kunpa oisin kertonut

Vantaalaiselta popkomeetta Mirellalta on ollut vaikea, ellei jopa mahdoton välttyä tänä vuonna. Singlet kuten “Sua sattuu”, “Luotathan”, puhumattakaan massiivisesta “Timanttei” -megahitistä, ovat kuin varkain uineet nuorison Spotify-listoilta radion kautta Suomen isoimmille festivaalilavoille. Koko homma on kuin suoraan prinsessasadusta, eikä vähiten siksi että kaikki tämä on tapahtunut vain vuoden sisällä!

Nyt tutut hittisinglet ja kourallinen uusia popkarkkeja on koottu Kunpa oisin kertonut -nimisen debyyttialbumin muotoon. Koska Mirella päihitti niukasti toisen suuren vantaalaisen, Käärijän tuoreen levyn YML:n äänetyksessä, ansaitsee tämä tuotos oman arvionsa.

Ensinnäkin on todettava, että biisit ovat pääosin aika hyviä! Tarttuvaa poppia, näppärillä koukuilla ja Mirellan heleän kirkkaalla äänellä kuorrutettuna. Tekijätietojen mukaan artisti itse on ollut mukana raapustamassa kappaleita, mikä tuo teksteihin tervetullutta autenttisuutta. Raidat ovat levyn nimeä mukaillen eräänlaisia tunnustuksia, joista monet kuulostavat siltä kuin ne olisi poimittu myöhäisteini-ikäisten nuorten välisestä Snapchat-keskustelusta. Vain emojit puuttuvat.

Mutta harmillisesti, siihen se sitten jääkin. Levystä jää vahva “ihan jees” -fiilis. Toisaalta, en tiedä tarvitseeko perushyvän poplevyn ollakaan mitään sen enempää? Ei välttämättä. Mirellalla on uransa kannalta pullat enemmän kuin hyvin uunissa, joten albumin ei tässä kohtaa tarvitsekaan olla elämää suurempi elämys, saatikka suomalaisen popmusiikin uusi magnum opus. Riittää että biisit ovat hyviä. Ja jos biisejäsi striimataan useita kymmeniä miljoonia kertoja, kuten Mirellan tapauksessa on tehty, eivät ne voi ihan kuraa olla.

Kyllä kansa tietää.