Levyarvio: Swallow the Sun - Shining
Pohjoisen melankolian ja metallimusiikin mitä kauneimmalla tavalla jo parinkymmenen vuoden ajan yhdistänyt Swallow the Sun on pitkään ollut yhtye, joka kaipaisi mielestäni enemmän tunnustusta, kuin mitä on osakseen saanut. Alkuvuodesta ilmestynyt Matti Riekin kirjoittama, yhtyeen nimeä kantava bändihistoriikki ja hiljattain ilmestynyt uusi Shining-albumi ovat kuitenkin saaneet bändin näkymään ainakin omassa tutkassani ilahduttavankin paljon. Kenties vihdoin ollaan jonkin suuremman läpimurron kynnyksellä?
Kitaristi Juha Raivion kipparoima Swallow the Sun on tunnettu doomin, deathin ja muiden metallimusiikin rujompien ilmaisumuotojen naittamisesta kaihoisiin melodioihin ja utuisiin mielenmaisemiin. Niin tehdään myös Shiningilla eli tutusta kaavasta ei olla sen puolesta poikettu liikaa. Mutta sitten kuitenkin ollaan. Bändi on nimittäin lähtenyt hakemaan lopulta melko kotikutoisenkin soundinsa kiillottamisessa apua tuottaja Dan Lancasterilta, jonka CV:stä löytyvät entuudestaan sellaiset isot nimet kuin Bring Me the Horizon ja Muse. Jonkinlaista uudistumispainetta Raiviolla kumppaneineen on siis selkeästi ollut
Peruspalikat ovat paikallaan: biisit polkevat pääosin hitaassa, paikoin laahaavassakin tempossa, kitarat sahaavat kuin pohjolan ujeltava myrskytuuli ja laulaja Mikko Kotamäen ääni tulkitsee ihmismielen syvyyksistä kumpuavia tekstejä milloin puhtaasti, milloin murisemalla ja milloin karjumalla. Kolmesta peruslaulutyylistä eniten esillä on tällä kertaa nimenomaan puhdas laulu. Liekö juurikin Lancasterin tekosia, mutta kaikki soittimet kuulostavat entiseen verrattuna kirkkaammalta ja tuotannollisesti hiotummalta. Lauluissa on enemmän efektejä ja jokainen rummunlyönti ja basson jyrähdys kuulostavat aiempaa harkitummilta. Kaikki on brutaaleimmillaankin jotenkin vähän helpommin lähestyttävämpää kuin ennen. Sitä on varmasti haettukin.
Ilmeinen kysymys lienee, onko Swallow the Sun nyt sitten “myynyt itsensä”? Riippunee kuulijasta. Jos viehätys bändiä kohtaan on perustunut sen filtteröimättömään ja utuisen rosoiseen soundiin, voi Shining tuntua liian kiillotetulta ja valtavirtaisempaan suuntaan kurkottelevalta. Jos taas itse sävellykset hienoine melodioineen yhdistettynä tummanpuhuvaan metalliin ovat se juttu, voi Lancasterin ja bändin yhteistyö tuntua virittävän jokaisen musiikillisen osa-alueen entistä kirkkaampaan teräänsä.
Ehkä Shining onkin lopulta juuri se tarvittava askel, joka Swallow the Sunin on otettava noustakseen lopullisesti Suomi-metallin isojen raskassarjalaisten joukkoon.
