Levyarvio: Nicki Minaj - Pink Friday 2
Uransa lopettamisesta kertaalleen ilmoittanut, kenties maailman tunnetuin naisräppäri Nicki Minaj julkaisi taannoin viidennen, Pink Friday 2 nimeä kantavan kokopitkänsä. Nimensä puolesta albumi on jonkinlainen henkinen jatko-osa artistin läpimurtoalbumi Pink Fridaylle (2010), mutta mahdolliset muut yhtäläisyydet eivät alkuun oikein avaudu. Miten puheensa pyörtäneet rap-diivan uutukainen Levyraadille maistui?
Otetaanpa alta pois se sama kritiikki, joka on tullut todettua parin muunkin viimeaikaisen hiphop-uutukaisen kohdalla: levy on liian pitkä. Varsinaisia biisejä ja erilaisia biisimäisiä siirtymiä vilisee korvissa jopa 22 raidan edestä ja kokonaisuudessaan albumi kellottaa pituudekseen 1 h ja 10 min.
Mutta sitten positiivisiin asioihin. Levy on nimittäin paisuneesta olemuksestaan huolimatta yllättävänkin koherentti ja hyviä biisejä sisältävä kokonaisuus.
RnB-balladin asuun puettu ja Finneas “Billie Eilishin veli” O’Connellin tuottama Are You Gone Already starttaa kiekon pehmeästi, mutta jo kakkosbiisi Barbie Dangerous esittelee Minajin rapflowta tiukummillaan. Minajin katalogiin mahtuu myös popahtavampaa materiaalia, mutta Pink Friday 2 on alleviivatun oloisesti ennen kaikkea hiphop-levy. Laulettuja kertsejä löytyy sieltä täältä, mutta ne eivät kaappaa levyä.
Pink Friday 2:lta löytyy tuttuun tyyliin vierailija jos toinenkin, mutta featteja ei onneksi ole viljelty joka biisiin. Mukana ovat Minajin tutut yhteistyökumppanit Lil Waynesta Futureen, mutta pääosassa on kautta linjan Minaj itse. Vierailubiiseistä parhaiten toimii viidakkorytmillä pumppaava, Draken laulamalla hookilla varusteltu Needle. Sen sijaan Lil Uzi Vertin feattaama ja Junior Senioria samplaava Everybody jää kömpelöksi “hei muistatteko tämän biisin?” -tason silmäniskuksi.
Levyn lähestyessä loppuaan yhtäläisyydet alkuperäiseen Pink Fridayhinkin alkavat paljastua. Vaaleanpunaisella tyttöenergialla kyllästetyt Pink Friday Girls ja Super Freaky Girl tuovatkin mieleen takavuosien Superbass-rallatuksen. Aivan hattaraksi ei kuitenkaan mennä.
Kokonaisuutena Pink Friday 2 on kaivattu muistutus siitä, ettei hiphop-kukkoilu ole pelkästään miesten hommaa.
