Levyarvio: Tuomo & Markus – Music For Roads
Yhden miehen levyraati sai suosituksen ottaa kuunteluun americana- ja folk-duo Tuomo & Markuksen tuoreen albumin Music For Roads. Tuotoksen nimi ja kansikuva indikoivat kyseessä olevan pidemmille ajomatkoille soveltuvaa äänitaidetta, mikä sattui sopimaan hyvin viime viikonlopun agendaani. Niinpä pyöräytin kiekon läpi kun Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta sunnuntaina kotiin kohti Helsinkiä ajelin. Avaanpa siis kirjallisessa muodossa ajatuksiani levykäisen toimivuudesta tässä tarkoituksessa.
Tuomo & Markus -yhtyeen takaa löytyvät soul- ja jazz-muusikkona tunnettu Tuomo Prättälä ja The Latebirds -yhtyeen Markus Nordenstreng, joiden musiikilliset maailmat sekoittuvat kaksikon levyillä mielenkiintoisiksi keitoksiksi. Näin on myös Music For The Roadsin kohdalla. Mukana menossa on aika ajoin ollut muitakin muusikoita, joista Music For Roadsilla erityiseen valokeilaan astelee trumpetisti Verneri Pohjola. Pohjola tuntuu nykyään olevan aika monessa mukana, eikä Music For Roads suinkaan ole puhallintaiteilijan ensimmäinen tai viimeinen crossover-viritelmä.
Miten levyn musiikkia sitten kuvailisi?
Yhden miehen levyraati elää ja hengittää genrettömyydestä ja melko värikästä kukka-asetelmaa levy toki tarjoileekin. Prättälä ja Nordenstreng neulovat biisi kerrallaan eri tunnelmin värittyvää kudelmaa ja tätä esiin piirtyvää maisemaa vasten Pohjola lavein pensselinvedoin maalailee omia melodioitaan. Vuoristot ja preeriat vilistävät silmissä, purot solisevat ja jos tarkasti silmiään siristää voi melkein nähdä valkopäämerikotkan liitelemässä taivaalla.
Vaikka kappaleiden miljöö on sama pölyinen pohjois-amerikkalainen maantie, näyttää kukin biisi saman postikorttimaiseman erilaisessa valaistuksessa. Välillä kaihoillaan tähtitaivaan alla “Anyhow Lanen” tai “Vegan” tyyliin ja seuraavassa hetkessä suunnataankin “Apphalachian Landscapen” tai “Highway One Loopin” sävelin stetsoni päässä unohtumattomiin seikkailuihin. Musiikin ollessa lähes täysin instrumentaalista, saa kuulija itse kuulopohjalta pystyttää kullekin tarinalle haluamansa käänteet ja viitekehyksen.
Jazzin, folkin ja rockin ryhmähalilta kuulostava Music For Roads lunastaa odotukset. Automatkan taustamusiikkina mitä mainiointa musiikkia, mutta tyylitellystä estetiikasta ja taidokkaasta soittotyöskentelystään huolimatta levy tuskin tulee päätymään omaan aktiivikuunteluuni.
