Klassikkoarvio: Masayoshi Takanaka – The Rainbow Goblins (1981)
Tämänkertainen klassikkoarviomme vie meidät matkalle 80-luvun Japaniin. Levylautaselle laskeutuu nimittäin säveltäjä-tuottaja Masayoshi Takanakan The Rainbow Goblins -konseptialbumi vuodelta 1981. Toisin kuin moni muu esittelemämme klassikkolevy, tämä teos ei ollut allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu, vaan tuli tietooni Tiktok-suosituksen kautta. Mutta koska japanilainen kulttuuri on aina ollut lähellä sydäntäni ja levy kuulosti kuvauksen, sekä parin ääninäytteen perusteella vähintäänkin mielenkiintoiselta, olihan tähän perehdyttävä.
Takanaka ei välttämättä ole suomalaisille erittäinkin tuotteliaasta urastaan huolimatta kovinkaan tuttu tekijä. Monipuolisena muusikkona mies on ollut mukana monessa, niin soolona kuin erinäisten kokoonpanojen jäsenenä, vaikuttaen laaja-alaisesti fuusiojazzin, funkin kuin rockinkin maailmoissa. Erityisen jälkensä hän on jättänyt city popiksi kutsuttuun laveaan kattogenreen, jonka piiriin kuuluu länsivaikutteista japanilaista populaarimusiikkia discosta r&b:hen. Vähän tätä kaikkea tarjoilee myös italialaistaiteilija Ul de Ricon samannimiseen kuvitettuun satukirjaan perustuva The Rainbow Goblins, jota pidetään yhtenä Takanakan uran kulmakivistä.
Albumi kertoo musiikin keinoin tarinan seitsemästä sateenkaaria pyydystävästä ja niiden värejä juovasta maahisesta, jotka matkaavat halki vuorten ja metsien päästäkseen legedaariseen Sateenkaarten laaksoon. Matkallaan maahiset joutuvat napit vastakkain luonnonvoimien kanssa, minkä johdosta Laakson sateenkaari säästyy maahisjoukon katalilta aikeilta. Levyllä kertojaääni kuljettaa kuulijaa tarinan läpi kappaleita alustavilla lyhyillä puheosuuksilla.
Musiikkinsa puolesta levy ammentaa sujuvasti funkista, rockista ja on mukana ripaus jazzinkin elementtejä. Jousten avulla mukaan on saatu myös soundtrack-tunnelmaa ja kuunnellessa mieleen tulevat väkisinkin 80- ja 90-luvun anime-elokuvat. Kaiken keskiössä on kuitenkin Takanakan pääinstrumenttina palveleva kitara, joka soi välillä sähköisen säröisesti “Thunderstormin” tapaan, funkahtavan letkeästi “Rainbow Rebornin” sävelin ja jopa marakassisäestettyjä lattarisävyjä lainaillen kuin “The Sunset Valley” -biisissä konsanaan. Levyn kruunaa albumin päättävällä “You Can Never Come To This Place” kappaleella kuultava komea kitarasoolo, jota pidetään yleisesti yhtenä Takanakan uran tähtihetkistä.
The Rainbow Goblins on mieleenpainuva ja edukseen erottuva kuuntelukokemus. Kaikessa luovassa hupsuudessaan se on mitä ihanin muistutus siitä, mitä kaikkea musiikki voikaan ihmismielen ja sielun ravinnoksi tarjota.
