15.11.2026
Levyarvio: Lounaonline – Starseed
Suomiräpin kentällä on 2020-luvulla tungosta kuin Kampin metroaseman liukuportailla ruuhka-aikaan. Uusia nimiä putkahtelee listoille sellaista tahtia, että allekirjoittaneellakin on välillä täysi työ pysyä perässä, saati erottaa joukosta ne, joihin kannattaa oikeasti tutustua lähemmin. Kontiolahdelta ponnistava Lounaonline (louna0nline) on kuitenkin onnistunut nousemaan kohinan yläpuolelle, ja vieläpä ilman levy-yhtiön tukea.
Artistinimensä takaa löytyvän Louna Kukkosen läpimurto tapahtui keväällä, kun Motion (m0ti0n) -single kipusi aina Suomen virallisen listan kärkeen asti. Lokakuun lopussa omakustanteena ilmestynyt Starseed on artistin ensimmäinen kokopitkä, ja se on tehty lähes kokonaan kaksin luottotuottaja Onni Tuomisen kanssa. Levyn soundi on alusta loppuun tyylitelty ja unenomainen, ikään kuin koko maailman päälle olisi vedetty pehmentävä Instagram-filtteri.
Hetkittäin Starseed tuo etäisesti mieleen alkuaikojen Sannin. Tuotanto on suomalaisittain rohkeaa ja raikasta, ja tarinat sekä riimit ovat niin tiukasti kiinni tässä päivässä, että muutaman vuoden päästä niitä voinee kuunnella pienenä aikakausidokumenttina. Räppääminen on nykyräpille tyypillisen laulumaista ja melodista. Tavuja ei ammuta konekivääritahtiin vaan ne ikään kuin liu'utetaan taustan päälle.
Tarinoissa pyöritään enimmäkseen ihmissuhteiden ja niistä irtipääsemisen ympärillä. Omistushaluisesta suhteesta kertovassa 3310:ssä minäkertoja ratkaisee tilanteen tavalla, joka on niin vuotta 2026 kuin olla voi: ”Vaihan mun 3310 Nokiaan.” Tavoittamattomiin pääseminen vaatii siis nykyään jo erillisen laitteen, ja jos laite on vanhempi kuin artisti itse, sitä parempi. Toisaalla taas soitellaan kotiin menestyksen keskeltä. Lucky Strikessa äiti soittaa aamulla ja kysyy miten meni, ja seuraavalla rivillä tilille ropisee jälleen paksu nippu rahaa.
Lucky Strike onkin jo singlenäkin menestyneen Motionin ohella levyn selkein fleksausbiisi, ja niissä unenomainen pinta saa vähän ryhdikkäämmän selkärangan. Oikees-raidalla vierailee Keiju, joka Kukkosen itsensä ohella kantaa uuden polven naisräppärien soihtua, ja Vampyyrissa ääneen pääsee Kukkosen esikuvanakin toiminut Paperi T, jonka perintö kuuluu levyllä muutenkin.
Starseedin suurin vahvuus on samalla sen suurin heikkous, nimittäin yhtenäinen sointi. Levy on äärimmäisen tyylikäs ja linjakas, mutta se rullaa eteenpäin yhtenä unisena pötkönä, josta yksittäisiin biiseihin on vaikea saada kiinni. Vähän kuin katselisi yöbussin ikkunasta ohi lipuvaa kaupunkia: näkymä on kaunis, mutta kolmannen pysäkin jälkeen katuvalot alkavat sulautua toisiinsa. Kokonaisteoksena Starseed kuitenkin toimii, ja sellaisena se pitääkin kuunnella.
Saturoituneessa suomiräp-skenessä Lounaonline on ehdottomasti yksi kiinnostavimmista artisteista juuri nyt. Seuraavalle levylle toivoisin muutaman särmikkäämmän kulman sliipattua silkkiharsopintaa rikkomaan, mutta sitä odotellessa Starseed tulee varmasti soimaan allekirjoittaneen kuulokkeissa taajaan.
Kirjoittaja: Valtteri Perämäki